Ymmärsin miksi en pidä feminismistä
Asian ymmärtämiseen meni todella kauan aikaa. Jokin käytännön feminismissä hiersi minua senkin lisäksi, että sen syyttävä sormi osoitti joskus kummasti aivan väärään suuntaan. Vaikka olen tiennyt mitä pääosa nykyajan feministeistä ajaa ja mitä he ajattelevat, nyt ymmärsin mikä tarkkaan ottaen oli ongelma. Tämä teksti ei ole kuitenkaan tarkoitettu hyökkäykseksi feminismiä vastaan sen lopettamiseksi, vaan sen korjaamiseksi.
Syy löytyy samasta asiasta, mikä minua muissakin kollektivistisissa aatesuunnissa ja uskonnoissa hiertää: yhteiskunnan jakamisessa blokkeihin, näiden vastakkainasettelun korostamisessa, yksilön pakottamisessa tietyn ryhmän jäseneksi ja näistä seuraavan toiseuden ja vihollisuuden kylvämisessä. Sosialistit asettivat vastakkain työväen ja porvarit, kansallissosialistit Saksan kansan ja juutalaiset, kirkko asetti vastakkain uskovat ja pakanat.
Ryhmien käyttäminen on helppo tapa jäsentää maailmaa. Yksilöt on helppo työntää haluamaansa lokeroon. Eikä tarvitse välittää halusiko tai sopiko yksilö ryhmään tai ei. Kun liberaali kirjoittaa feminismiä kritisoivan tekstin, kuuluu hän selkeästi alt-rightiin, eli hän sympatisoi fasisteja ja on täten itsekin fasisti. Jos kyseessä on vieläpä mies, kuuluu hän selkeästi myös patriarkaattiin. Yksilö on selvästi valkoisen miehen ylivaltaa ajava fasisti, joka ei varmasti sovi ainakaan liittolaiseksi.
Ei ole merkitystä vaikka henkilö kuuluisi kymmeniin tilastollisesti merkittäviin ryhmiin tai jos hän harrastusten tai ammatin kautta olisi tekemisissä lähinnä sellaisten ryhmien kautta, jotka ajavat täysin päinvastaisia asioita kuin oletettu valkoihoinen miesfasisti-ryhmä. Yksilö nuijitaan sopivaan koloon, korostetaan oman ryhmän koherenssia ja lietsotaan vihaa kuviteltua, valtavaa vihollisheimoa kohtaan. Lukemattoman monet yksilöön vaikuttavat muuttujat puristetaan yhdeksi päälle/pois-kytkimeksi.
Lisäksi näistä samaan ryhmään pakotetuista yhteenkuulumattomista yksilöistä pyritään tekemään syyllisiä kaikista niistä väärinteoista mitä yksi tai muutama ryhmän jäsen on tehnyt. Samaa syyllistämistä käytetään uskonnoissa ja kaikissa sosialismiin perustuvissa aatesuunnissa. Jos yksi mies raiskaa, kaikki miehet ovat raiskaajia tai syyllisiä avunantoon. Jos yksi turvapaikanhakija käyttää hyväkseen lapsia, ovat kaikki turvapaikanhakijat pedofiilejä tai syyllisiä avunantoon. Jos yksi työnantaja kohtelee työntekijää huonosti, ovat kaikki työnantajat kapitalistisikoja.
Tästä kaikesta seuraa minulle lähinnä pahoinvointia ja ymmärtämättömyyttä. Eikö tosiaan voida käsitellä ihmisiä yksilöinä?
Sallin itselleni vain muutamia blokkeja, tai ryhmiä, kuten vaikkapa nuoruuden ystävät ja vapausaatteen kannattajat. Suorastaan tribalismiin sorrun vain ja ainoastaan käydessäni teknobileissä, eikä siellä luokka- tai sukupuolieroja tunneta. Pidän siis itseäni, ja aivan kaikkia muita, ensisijaisesti yksilöinä. Yksilöt voivat ryhmittyä kuten itse haluavat, mutta aktiivisesti pyrin siihen etten ajattele heitä johonkin ryhmään kuuluvaksi. Aina se ei ole helppoa.
Erityisesti tämä feminismin harjoittama blokkeihin jako tuntuu kummalliselta intersektionaalisen feminismin tapauksessa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on nimenomaan yhdistää ja sulauttaa, ei niinkään jakaa ja eriyttää.
Mutta ei minua naisten asioiden ajaminen itsessään ärsytä. Yksilöpainotteisen feminismin toivotan tervetulleeksi, vaikken itseäni voisikaan koskaan feministiksi tunnustaa. On ollut tarpeellista, ja on yhä, että tunnistetaan jonkin ryhmän kärsivän syrjinnästä, alemmista palkoista ja väkivallasta. Mielestäni sen pitäisi johtaa ennemmin ongelman korjaamiseen, ei syyllisten etsintään. Eikä varsinkaan niin, että kuvitteellinen ryhmä olisi vastuussa yksilön tekemisistä.
Aki Kivirinta on Liberaalipuolueen eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiirissä.
Minua voi äänestää numerolla 80.
Mielipiteeni on henkilökohtainen eikä edusta puolueeni mielipidettä. Eikä työnantajan.
Itse luin feministisen puolueen ideologiaa ja siinä realistisesti todettiin että miesten ja naisten palkkaero johtuu heidän sijoittumisestaan eri työaloille. Sitten auto kaartaa jyrkästi ojaan ehdottamalla että naisvaltasilla aloilla pitäisi olla sama palkka kuin niillä miesvaltaisilla aloilla mistä palkkaero johtuu. Eli esim siivoojan ammatissa kuuluisi saada samaa palkkaa kuin esim vaarallisesta työstä tai ulkotyöstä (miesvaltaiset alat)
Ilmoita asiaton viesti
Minä yksinkertaistaisin tuon siihen, että feminismille on käynyt samoin kuin niin monelle muullekin aatteelle/liikkeelle aikaisemmin, eli alun perin todelliseen tarpeeseen syntynyt hyvää työtä tehnyt liike, joka on jo saavuttanut tärkeimmät tavoitteensa, ja sittemmin sortunut ylilyönteihin. Aikoinaan naisia todella sorrettiin, mutta nykysuomessa sukupuoli ei ole enää yksilölle este mihinkään ja sukupuolisyrjintä on laissa kielletty asevelvollisuutta lukuun ottamatta, mutta se syrjintä kohdistuukin miehiin, joten on ihan ymmärrettävää, ettei siihen puuttuminen ole feministien agendalla ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan.
Historia on täynnä vastaavanlaisia tarinoita. Kuuluisimpana ja äärimmäisimpänä varmaankin alun perin täysin aiheesta työväestön oikeuksien puolesta taistellut sosialismi/kommunismi, joka tavoitteensa saavutettuaan muuttuikin omistavan luokan hillittömäksi vainoamiseksi ja historian suurimmaksi kansanmurhaksi. Toinen pienimuotoisempi esimerkki on vaikkapa alun perin aivan oikeudenmukaisesti natsirikollisia jahdannut Simon Wiesenthal keskus, joka syyllisten löydyttyä tai kuoltua vanhuuteen muuttui pikkuhiljaa sananvapautta rajoittavaksi ammattiloukkaantujaksi.
Ilmoita asiaton viesti