*

AkiK Pohjoisen Kuningas

Olutta juodaan myös makujen ja elämysten takia

Lehtiä lukiessa ja television uutisia katsoessa tulee raivostuttava kuva, että alkoholijuomien ja erityisesti oluiden ainut merkittävä seikka on alkoholipitoisuus. Näin oli ennen alkoholilain muutosta mutta näemmä myös sen jälkeen. Yhtäkään kertaa en ole uutista nähnyt, jossa kerrottaisiin juomavalikoiman nyt parantuvan tai kiljulonkeroiden siirtyvän historiaan. Korkeintaan kauppias ehtii haastattelussa mainostaa, että nyt tulee hyllyyn myös paikallisia oluita.

Minkä ihmeen takia yksikään media ei kiinnitä huomiota positiiviseen kehitykseen, vaikka se pientä olisikin ja koskisi vain pientä osaa väestöstä? Kaikki menevät mukaan kuoroon kauhistelemaan kuinka nyt alkoholia kitataan nyt kaksin käsin entistä vahvempana.

Suomalainen menestynyt panimokulttuuri ja olutkulttuuri tapettiin reilu vuosisata sitten raittiuden alttarilla ja se syöksi maan väestön viinakansaksi. Nyt kun ollaan palaamassa näille juurille niin puhutaan vain prosenteista ja alkoholipitoisuudesta, vaikka se juomien kohdalla on vain yksi maun tekijöistä muiden rinnalla, ja pieni humala positiivinen sivuvaikutus.

Vaikkei prosenttirajan nosto ollut kovin radikaali, se paransi monien oluiden makumahdollisuuksia huomattavasti. Suomalaisten lempijuoma, vaalea lager, oli jo optimaalisen vahvuista. Erilaiset alet muiden muassa hyötyivät jo näin pienestä korotuksesta. Toivotaan että myös toimittajat huomaavat positiivisen muutoksen. Muutoin koko kansa tuijottaa edelleen alkoholia ostaessaan vain prosentteja ja pyrkivät alkoholipitoisuuden maksimointiin.

Alkoholin vaarojen kauhistelu on itseään toteuttava ennustus.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Yritin googlata alkoholin vaikutuksia makuhermoihin, mutta en löytänyt muuta kuin lamauttavaan suuntaan kallellaan olevia merkintöjä. Eli mitä enemmän prosentteja sitä vähemmän sillä on myönteisiä vaikutuksia makuelämyksiin. Äkkipäätään tulee mieleen, että nuo infernaaliset makukokemukset ovat humaltumisen mukanaan tuomia kuvitteellisia elämyksiä. Varmaan hyvä niinkin!

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Makuaisteja on monenlaisia. Eiväthän kaikki pidä happamasta, tulisesta, katkerasta tai imelästäkään. Itselleni maistuvat pale alet ovat parhaimmillaan 6-7% tienoilla ja sen alle jäävät maistuvat hyvin herkästi vetisiltä, vaikkei vesikään itse maistu millekään. Oluen panijat lie osaisivat kertoa mistä prosessista tämä johtuu.

Sekin pitää muistaa ettei noiden aiemmin mainitsemieni pale alejen maku suinkaan parane ainakaan automaattisesti mikäli prosentti tuosta nousee. Vaikka joillain hiivoilla voitaisiin käyttää 20% asti niin maku olisi todennäköisesti aika karmea. Olen juonut hyviä yli 10% oluita mutta niissä on se ongelma ettei niitä voi nauttia kovin monta illan aikana ja lisäksi ovat paletiltaan niin vahvoja etteivät kevyemmät juomat enää tuon jälkeen maistu miltään.

Käyttäjän jakerajaaho kuva
Jarkko Raja-aho

Vaikuttaa siltä että Korpi-Anttilasta on tullut oluiden asiantuntija hetken googlailun jälkeen. Aika yleinen trendi nykyään alalla kuin alalla.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 4 /JRa: "..Korpi-Anttilasta on tullut oluiden asiantuntija hetken googlailun jälkeen.."

Asiantuntijuudesta viittaan E. Friedell, Uudenajan kulttuurihistoria I, s. 65

”Kaikilla inhimillisillä toimilla on vain niin kauan todellista elinvoimaa, kun niitä harjoittavat diletantit (harrastelija, amatööri). .. .. sitä vastoin kun kaikkiin asioihin, joita harjoitetaan ammattimaisesti asiantuntijoina, tulee niihin jonkinlaista yksipuolisuutta, rajoittuneisuutta, subjektiivisuutta ja liian ahdasta näkökulmaa. Asiantuntija on aina liiaksi oman ammattipiirinsä lumoissa, hän ei sen tähden juuri koskaan pysty aikaansaamaan todellista mullistusta. Hän tuntee liian perinteet, ja hänellä on tahtoen tai tahtomattaan liiallinen kunnioitus niitä kohtaan. Hän tietää myös liian paljon yksityisseikkoja voidakseen kyllin yksinkertaisina nähdä asiat, ja juuri sen johdosta hän on vailla hedelmällisen ajattelun ensimmäistä edellytystä. Tieteitten koko historia on sen tähden jatkuva todiste diletantismin arvosta. Joule oli oluenpanija, Fraunhofer lasinhioja, Farady kirjansitoja, Goehe keksi väliluun, Mendel oli pappi..”

PS. Aikoinaan jossakin teekkarikronikassa käyttivät minusta nimitystä ’Kaljaihmejaska’. Syytä en muista, mutta paheksun silti.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kysehän ei ole niinkään alkoholin vaikutuksesta makuaistiin, vaan käymisprosessista ja käytetyistä raaka-aineista. Mikäli käytät tietyn mäskin miedommaksi kuin sen "luonnollinen" vahvuus on, jää lopputuotteeseen esimerkiksi käymätöntä jäännössokeria. Tuo vaikuttaa makuun radikaalisti. Jos taas laimennat mäskin tai lopputuotteen vedellä, muuttuu maku myös radikaalisti. Halutun maun saavuttaminen alemmalla alkoholipitoisuudella vaatisi alkoholin poistamista valmiiksi käyneestä juomasta.

Alkoholin vaikutus kantajana ja makukokonaisuuden osana on sitten näpertelyä edellä kuvattuun verrattuna.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Tässä pätenee sama kuin ruuanlaitossakin. Makua ei tee yleensä yksittäinen makuaine vaan oikein valittu yhdistelmä. Suuren kokin erottaa peruskeittäjästä juuri se, miten hän osaa kombinoida.

Toisaalta tietenkin ihmisten makutottumukset (ja varmaan makuaistitkin) ovat erilaisia. (Lähes) täydellinen yhdistelmä syntyy, jos tekijä saa aikaan maistajalle oikean tuloksen, joko sopivuudessa tai oikeassa yllätyksellisyydessä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kokeellinen tutkiminen on lukemista luotettavampi menetelmä makuelämysten selvittämiseen. Kun vertaa alkoholitonta olutta, keskiolutta ja A-olutta, oman subjektiivisen vertailuni tulos on se, että parhaat alkoholittomat oluet muistuttavat jossain määrin olutta, mutta toisaalta, A-olut ei ole millään tavoin keskiolutta parempaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Monet erikoisoluet, jotka sisältävät erilaisia mausteisia lisäsesansseja, ovat vahvuudeltaan 5-8%:sia. Ne ovat suhteellisesti ottaen kalliita muihin oluihin verrattuna, joten kukaan ei niitä osta pelkästään alkoholiprosentin vuoksi.

Mielestäsi näkemyksesi ei ole oikea.

Käyttäjän jakerajaaho kuva
Jarkko Raja-aho

Suosittelin jo pelkän otsikon perusteella.

On merkillistä tosiaan että Suomessa esim. poliittinen keskustelu alkoholista keskittyy prosenttirajan desimaaliseen siirtelyyn yms. Tästä voisi saada kuvan että Suomessa vaikkapa viinejäkin juodaan ruuan kanssa vain ja ainoastaan päihtymismielessä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ JRa: "..viinejäkin juodaan ruuan kanssa vain ja ainoastaan päihtymismielessä.."

Viitteeksi tähän kommenttiin toisin historiallisen näkökulman: Kirjailija Petronius († 66) sai hyvänä juhlien järjestäjänä kunnianimen ’arbiter elegantia’ (elegentiae arbiter, makutuomari), mutta oli toinenkin tärkeä makutuomarin virka roomalaisissa juhlissa – arbiter bibendi. Hänen vastuunalaisena tehtävänä oli vaalia viinin ja veden oikeata, tasapainista suhdetta. Pelkän viinin nauttiminen raakana ei ollut tapojen mukaista, vaan sitä pidettiin barbaarisena.
(Latinaa liikemiehille s. 42 Tapio Helen - Kari Ketola)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Itse toimin Hartwallin Kaarinan panimossa laitosmiehenä 70-luvun puolessa välissä Eräänä tehtäväni oli joka tankillisesta viedä näytteet labraan. Labran näkemyksen mukaan A-oluen prosentit ovat jokseenkin optimaaliset oluen luonnollisen käymisen seurauksena. A-oluen puhtautta ja prosentteja vahdittiin aivan eritavalla kuin " "keskarin" varsinkin kesällä keskiolut, kovan menekin vuoksi lähetettiin maailmalle jopa hieman "raakana" Itse ostan tästä lähtien ainoastaan A-olutta.

Toimituksen poiminnat